Ahdistus vyöryy mun yli odottamatta. Se lamaannuttaa paikalleen sängylle, vetää polvet rintaa vasten. Kyyneleet vierivät poskelleni yksi kerrallaan. Tyynyyn jää märkä kohta.
En pysty liikkumaan, ahdistus sattuu, satuttaa.
Viiltäisin jos pystyisin.
Kuulen sanasi korvissani, ne saavat minut itkemään enemmän ja enemmän.
Hoen itselleni, etten saa sulkeutua, pakko pysyä täällä. Nukkumisesta ei tule mitään ja valvon pitkälle aamuyöhön, ennen kuin mieleni ja kehoni rauhoittuu.
Valvon yöt miettien maailmaa. En saa unta kuin vasta pitkällä aamuyöstä.
Odotan unta, makaan vain kattoon tuijottaen. Näin on ollut pienestä pitäen. Muistan luoneeni erilaisia kuvioita kattoni puiden syistä, nyt etsin niitä taas katseellani.
En osaa enää kirjoittaa. Vihot lojuvat sänkyni alla. Avaan ne eteeni ja tartun kynään, mutten saa mitään paperille asti. Viimeisimmät kirjoitukseni ovat kuukausien takaa. Olen kadottanut sanani, harmittaa, sillä ennen kirjoitin vihkoihini todella paljon, kerralla sivukaupalla tekstiä. Nyt ei mitään.
Yöllä on liikaa aikaa. Liikaa aikaa taistella omaa mieltä vastaan.
Haluan viiltää koko käden täyteen viiltoja, saada tunteeni heräämään. Nähdä kivun ja ajatukseni konkreettisesti ihollani.
Nyt on vain tyhjää, enkä tunnista tunteitani, olojani. On vain se tasapaksu normaali, ei hyvä eikä huono, vain liian tavallinen, joka on turruttanut minut.
Harmittaa, kun kirjoitin tänne viimeksi hyvästä päivästäni... Se kesti vain sen yhden päivän. Nyt tumma verho kietoutui ympärilleni jälleen, ja mieleni on raskas.
En tiedä millaisen muurin olen aikoinani ympärilleni kasvattanut, mutta se tuntuu jälleen liian vahvalta. Se sulkee minut vain itseeni, en saa kosketusta ulkomaailmaan.
Olen liian hiljaa, liikaa omissa oloissani. Enkä osaa enää puhua asioistani senkään vertaa.
Miten monta kertaa kaikki voi vielä kääntyä päälaelleen, miten monta kertaa voin taas romahtaa tämän kuilun pohjalle, juuri kun olen saamassa itseni kiskottua ylös sieltä. Tarvitsen auttavan käden, mutten uskalla tarttua siihen. En uskalla.
Onko minulla oikeutta olla näin maassa, näin masentunut.. monella on paljon vaikeampaa kuin minulla. Olen vain heikko ihminen
http://www.youtube.com/watch?v=Yb8r3ZZAQx4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit muistuttavat, että edes joku välittää ♥