Ajatusvirtaa

Musiikki soi todella kovalla. Pieni tanssilattia on täynnä ihmisiä. Eläydyn rytmiin mukaan ja annan sen viedä, tanssin läpi koko yön. Minulla on mahtava olo. Juon muutaman drinkin, juttelen ja nauran vapautuneesti. Minulla on niin uskomattoman vapaa ja hyvä olo.
Kuitenkin jossain vaiheessa syvä ahdistus valtasi minut. Olin paniikissa ja tönin ihmisiä pois edestäni. Oli pakko päästä pois.
Juoksin syrjäisen baaritiskin luo ja nojasin pöytään henkeäni haukkoen kyyneleet silmissä. Onneksi sain koottua itseni hetken hengittelyn jälkeen. Hoin itselleni kaiken olevan hyvin ja antauduin musiikin mukaan.

Takerrun huonoihin ajatuksiin, syömisen tarkkailuun. Ajatukset ovat poissa hetken, mutten uskalla päästää niistä irti lopullisesti. Olen elänyt niiden kanssa niin kauan, että unohtaminen ja irtipäästäminen tuntuu hankalalta. Tuntuisi oudolta yht äkkiä elää ilman niitä. Ne ovat jollain hullulla tavalla turvani, pystyn jollain lailla kontrolloimaan itseäni. En muista enää millaista elämä ennen näitä ajatuksia oli, se tuntuu pelottavalta.

Heräilen öisin, taas. Kaikki alkaa alusta. Sain reseptin melatoniiniin, mutten halua hakea niitä.
Yhdessä vaiheessa nukkumiseni oli hajanaista. Valvoin yöt, käytin ajan kirjoittamiseen. Minulla oli paljon sanoja, mutta niiden saaminen paperille vaati töitä. Se oli vaikeaa. Lopulta nukuin kunnolla vain pienen pillerin avulla. En voi syödä niitä lopunikääni, ilman niitä kaikki alkaa taas alusta. Uni antaa odottaa itseään, uni on levotonta, heräilen. Yö tuntuu loputtoman pitkältä.

Istun samalla saunan lauteella
kuin vuosi sitten.
Muistan tarkkaan kuinka peittelin jälkiäni. Muistan tarkkaan
mitkä nykyisistä arvistani
olivat tuolloin uusia.
Muistan kuinka te näitte ne, kuinka koin elämäni vaikeimpia hetkiä.
Otin vastaan ne
kamalat sanat, jotka tuhosivat minut sisältä. Tai ainakin osan minusta.

Tuntuu kuin olisin kadottanut sanani. Ne ovat menneet tuulen mukana, enkä saa niitä kiinni. En osaa vastata kysymyksiin, enkä kertoa asioitani. Mieleni tekee kirjoittaa, ihan kokoajan, mutten jostain syystä pysty siihen. En löydä sanoja kuvaamaan oloani tai elämääni. Haluaisin nähdä kuinka sivut täyttyvät sanoista, lauseista, minun kirjoittamastani tekstistä. Saan osan itsestäni paperille. Se helpottaa, auttaa minua kokemaan itseni kokonaisena, huomaamaan että olen tässä. Olen irrallinen, hukassa itseltäni. Tarvitsen kirjoittamista enemmän kuin luulenkaan.

Katson itseäni. Makaan selälläni ja nostan jalkani ylös kohti kattoa. Kierrän kädet reiteni ympärille. Haluan olla pieni, siro, kevyt. Haluan käyttää kauniita vaatteita ja tuntea itseni kauniiksi ja itsevarmaksi. Nyt katson iseäni peilistä ja ajattelen, etten voi mennä tämän näköisenä mihinkään. En kestä kävellä aukeilla alueilla, en halua että ihmiset katsovat minua. Olen liian epävarma, liian täynnä itseinhoa. en jaksa elää näin, mutten osaa muuttaa ajatuksiani.

Makaan sängyllä, flunssa on iskenyt minuunkin ja kaataa minut sängynpohjalle. Olo on täysin voimaton ja Joka paikkaa särkee. Pitäisi malttaa jäädä sänkyyn ja levätä, mutta mieli halajaa kokoajan liikkeelle. En jaksa maata montaa päivää, joten toivottavasti tämä flunssa menee pian ohi.