Quiet crying

Seison suihkun alla. Märät hiukset peittävät kasvoni. Vesi nielee kyyneleeni, jotka huuhtoutuvat viemäriin. Painan selän vasten kylmää seinää ja liu´un  lattialle istumaan pieneksi kippuraksi kädet polvien ympärille kierrettynä.

Yritän päästä pahasta irti. En pysyt edes oksentamaan, kuinka epäonnistunut ihminen olen.
Oloni on voimaton, täysin turta. Vesi peittää minut alleen, en jaksa nousta. En ole täällä, en ole läsnä hetkessä. Minun on liian kylmä. Väännän veden kuumemmalle, se saa minut havahtumaan, nousemaan ylös ja poistumaan suihkusta.

Elämä koettelee minua taas. Kaikki tuntuu vaikealta, minulla ei ole kiinnostusta eikä voimia tehdä asioita. Taistelen itseäni vastaan. Taistelen, etten tee uusia jälkiä ihooni, taistelen, että saan syödyksi, että jaksan olla sosiaalinen ja pysyä hetkessä.
Yritän pysyä aktiivisena, tehdä asioita, jotta minulla jäisi mahdollisimman vähän aikaa yksin
itseni kanssa.
Haluan selvitä näistäkin vaikeista hetkistä, vaikka se ottaa koville ja vie hetkessä keräämäni voimat.
Onneksi saan nukuttua. Joskus en pystynyt siihen ja kaikki oli tuplasti vaikeampaa.
Tosin nykyäänkin pystyn siihen vain pienen pillerin avulla, mikä on surullista.

Minulla on rankkoja aikoja edessäni, tiedän sen. En voi oikoa ja elää vain hyviä hetkiä.
yritän piristää itseäni pienillä asioilla. Yritän kovasti opetella olemaan itselleni kiltimpi ja armollisempi.
Haluan jo unohtaa menneisyyteni vaikeat hetket, haluan antaa itselleni anteeksi ja sanoa, ettei vika ole minun. Silti se on vaikeaa. Syyllistän itseäni asioista, muistot iskevät edelleen monien vuosien jälkeen vasten kasvojani yhä uudelleen ja uudelleen.
Ne satuttavat, eivät päästä otteestaan.
On asioita, joista en voi puhua, niiden ääneen sanominen tuntuu mahdottomalta.

Oksettaa. Istun peilin edessä kädet kiedottuna
mahan peitoksi kynnet kylkiin painettuna.
Katseessa, silmissä näkyy hätä ja tuska.
Kuinka oma keho voi ällöttää niin paljon,
Se pelottaa.
Mielessä pyörivät ajatukset laihuudesta ja siitä
kuinka ei voi syödä.
Haaveissa olla pieni ja siro.
Ehkä vielä joskus

Ulkona on kylmä. Palelen jo sisätiloissa. Haaveilen lämmöstä jossain kaukana suomesta. Loma ja lämpö ovat asioita, joita kaipaan juuri nyt todella paljon.
Kaipaan aikaa, jolloin minun ei tarvitse huolehtia mistään, eikä stressata asioista.
Voin kerätä voimia ja nautiskella hyvästä olosta.
Ehkä pääsisin lomalle etelään ylppäreiden jälkeen, kovasti ainakin toivon niin. Nyt on vain pakko vielä hetki jaksaa yrittää ja keskittyä opiskeluun.
Kaikki palkitaan vielä, toivon niin.

 "Olla vallassa, olla olemassa
Lamppu katossa on hetken valoisampi
Olet vallassa, olet olemassa
Kipu rinnassa on hetken selkeämpi
Ja olet elossa
Ja olet elossa"

http://www.youtube.com/watch?v=bTnMhBgY6wo