Kroppa ja mieli huutaa lenkille. Haluan juosta, liikkua.
Tyydyin eilenkin treenaamaan vain kotona, muttei voimat riittäneet oikein vielä siihenkään kunnolla. Tänään aion kyllä uskaltautua ulos, jospa saisin pidettyä kävelylenkin sopivan mittaisena.
Olen syönyt hedelmiä, tehnyt itselleni smoothieita ja syönyt kanasalaattia. Olo on hyvä, pitkästä aika ja aion yrittää nauttia siitä.
Niin, olo on hyvä, ainakin nyt.
Voi olla, että jo illalla oloni on täysin päinvastainen. Niin käy melkein joka kerta.
Mielialani vuoristoradan mukana on raskas olla. En pysy sen kyydissä. Nopeat varoittamattomat mielialojen vaihdokset rasittavat minua. Olisi kiva tietää kärsiikö ketään muu samaisesta ongelmasta?
Olen jakanut tänne blogiin liikaa synkkyyttä. Olen väsynyt ja flunssainen, mutta nyt on aika tehdä hyvän mielen postaus. Haluan jakaa iloni kaikille, huutaa sen kalliolta alas koko maailmalle.
Kun ajattelen omaa elämääni, huomaan, että minullahan on kaikki hyvin. Ulkopuolisen silmissä elämäni näyttää hipovan täydellisyyttä, minulla on kaikki mitä tarvitsen. Niinhän se onkin, mutta itse sen huomaaminen on yllättävän vaikeaa. Siksi välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä mitä kaikkea minulla on tällä hetkellä elämässäni. Täytyy osata arvostaa elämän hyviä hetkiä ja asioita.
Pohjimmiltani olen onnellinen. Huomaan sen selkeästi näinä hyvinä päivinä. Kuuntelen iloista musiikkia ja liitelen pilvissä. On harmi, että se synkkyys ja inho valtaa mieleni niin usein, silloin en näe maailman kauneutta ja jaksa uskoa unelmiini.
Elän jonkun mielestä ehkä elämän parasta aikaa. Nuoruutta. Minulla on kaikki vielä edessä, olen päättämässä opiskelujani ja suuntaamassa eteenpäin haaveideni perässä. Minulla on perhe, ystäviä, rakastava poikaystävä, olen saanut opiskella, minulla on koti, harrastuksia ja loputtomasti mahdollisuuksia, minulla on kaikki mitä tarvitsen.
Ainut asia, joka laimentaa iloani, on suunnaton ikävä poikaystävääni.
Ikävä raastaa, se alkaa ottaa koville. En enää halua elää erossa...
Lupasit olla luonani, etkä jättää minua, mutta missä olet? (tai missä minä olen)
täytyy jaksaa odottaa, odottaa, odottaa, että voimme asua lähekkäin, lopulta yhdessä.
En halua elää ilman V:tä, sillä ensikertaa elämässäni olen rakastunut.
Haaveilen jo aivan liikaa tulevaisuudesta.
Haluaisin jo elää sitä aikaa kun minulla on oma perhe ja saan toteuttaa omia haaveitani.
"Elämä viel palkitsee"
http://www.youtube.com/watch?v=G2j6d6He6QI
"Oothan tässä vielä huomenna"
http://www.youtube.com/watch?v=PeJAZE721OI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit muistuttavat, että edes joku välittää ♥