Vain pieniä sanoja

Joskus kirjoittelin pieniä tekstin pätkiä käsiini. Ihan vain muistuttaakseni itseäni.
Joskus kädessäni luki pitkään teksti "it´s okay not to be okay", kun se haalistui, kirjoitin sen aina uudestaan.
Muut piirtelivät ihoon, minä kirjoitin.
Tarvitsin aina jonkun, joka muistutti minua siitä, etten saa murtua.
Näistä teksteistä johtuen olen innostunut ajatuksesta, että hankin itselleni tatuoinnin, kuten olen aiemmin maininnutkin. Joskus ehkä muutaman pienen, mutta merkityksellisen.
Ei mitään liian kliseistä tai tavallista, vaan jotain, jossa on minua. Josta heijastuu minun muistoni ja ajatukseni. Sillä  haluan ikuistaa iholleni hetkiä elämästäni ja muiston selviytymisestäni. Ehkä arpieni peitoksi.

Tällä viikolla on taas ohjelmassa terkkarilla käynti. Muuten en koululla käy, paitsi näissä tapaamisissa. Minunhan piti käydä niissä labroissa ennen tätä kertaa... mutta minusta ei ole siihen. En yksinkertaisesti pysty käydä lääkärillä. En ainakaan yksin. En ymmärrä miksi se tuntuu niin mahdottomalta. Mielessäni on jonkunlainen lukko.
Ystäväni olisi valmis tulemaan mukaani, mutten ole kertonut hänelle edes tästä labra jutusta. Olen säälittävä.

Istumme autossa vieretysten. Sinä ajat.
Ympärillä kuuluu vain liikenteen äänet
ja hiljaisella PMMP:n kappaleet.
Kysyt minulta miten on mennyt,
kysyt minulta vaikeita kysymyksiä, jotka saavat
sydämeni hakkaamaan.
Se on automaattinen reaktio joka kerta.
Ohitan kysymyksesi ja käännän katseeni
ikkunasta ulos.
On aivan pimeää.
En saa suutani auki.
Tiedät kuinka vaikeaa tämä on minulle.
Et kysele enempää.
Sisimmässäni haluaisin purkaa kaiken ulos,
keventää mieltäni.
Mutten anna itselleni lupaa siihen vieläkään.

Yritän saada itseni jaksamaan ajatuksella, että kolmen viikon päästä kaikki on ohi.
Kolme viikkoa ja lukio on ohi. En ymmärrä miten olen selvinnyt viimeisistä kolmesta vuodesta.
Kaikki alkoi mennä alamäkeä jo ensimmäisenä vuonna.
Olen käynyt lukion aikamoisessa sumussa, en muista siitä enää juurikaan. Vain ne hetket kun sulkeuduin vessaan hengittelemään ja kun kadotin otteeni ympäröivään maailmaan.
Terkkari on sanonut minulle, ettei tämän koulun olisi tarkoitus sairastuttaa ihmisiä. Ajattelin, että ehkä sairastutan itse itseni. Kaikki ystävänihän ovat jaksaneet nämä vuodet ihan hyvin, minä en.

V tämä on sinulle. huolehdit välillä liikaakin,
 mutta tiedän mistä se johtuu.