Lukio on nyt siis lopullisesti ohi, kurssit suoritettu, ylppärit suoritettu, kaikki on done. Nyt vaan odotellaan tuloksia ja sitten saan vihdoin painaa valkolakin päähäni.
Nyt on todella outo olo. Helpottunut, mutta toisaalta tyhjä. Minulla ei ole nyt mitään, olen vain kotona päivät pitkät, mikä on toisaalta hyvä levon kannalta. Yritän silti pitää itseni kiireisenä. Aloitan salilla käymisen jälleen (yli vuoteen en ole uskaltautunut salille), lenkkeilyn ja yritän saada asioita aikaiseksi.
Haut jatko-opiskelupaikkoihin pitäisi vielä laittaa. Kesätöitä en saanut... Ehkä pitää vain yrittää ottaa kesä levon kannalta ja kerätä voimia, jotta jaksaisin jatkossa paremmin.
Kaiken pitäisi olla nyt hyvin, eikö?
Olinkin iloinen hetken. Hetken kun sain olla V:n kainalossa. Voi olla että päivä on hyvä, kuten eilen, mutta yöllä ahdistus valtaa minut odottamatta ja kyyneleet kohoavat silmiin. Kaikki se ilo haihtuu hetkessä.
Hymy korvaa kaiken, eikä oikeasti kuitenkaan yhtään mitään.
Kyyneleet ovat kuivuneet poskilleni.
En ihan tosi saisi lukea mun vanhoja päiväkirjamerkintöjä, koska osa niistä on vain täynnä tuskaa.
Muistan ne hetket tarkkaan, kun kirjoitin asioita mieleni syövereistä. Kun iltaisin sulkeuduin omaan huoneeseeni. Muistan tunteen, kun suljin oven selkäni takana, kun kuulin talon valojen sammuvan. Kaivoin vihot piilostaan ja vuodatin kyyneleeni niiden sisään.
Olin niin lohduttoman yksin ajatusteni kanssa, että pelotti.
En halunnut kirjoittaa niitä pahimpia asioita, sillä silloin kaikki tuli silmieni eteen, iski vasten kasvoja.
En halunnut nähdä ajatuksia, jotka olivat maailmaa vastaan.
Lopulta nekin tulivat ulos, kun en jaksanut enää.
- Vain toivo on vahvempi kuin pelko-
-Entä jos ei ole toivoa, pelko voittaa, vie mukanaan.
Pelko elämästä, sen tuomasta kivusta, kyyneleistä silmissä-
-Lopulta omaan vereen tahritut kädet ja lakanat. hetkellinen
helpotus, häpeä, inho, viha-
-Mitä jos voimat vain pettävät, mitä silloin tapahtuu-
-Pelottaa-
valmiina nukkumaan menoon.
Muiden talojen valot sammuvat, meillä hiljaisuuden täyttävät
kovat äänet, huuto, pahat sanat.
Luen, peitän äänet korvilleni painetuilla käsillä.
Sanat eivät pysy loitolla, he ovat liian lähellä, avoimen oveni ulkopuolella.
huuto, läimäys ja kolahdus.
Olen peloissani, paniikissa, kun tajuan mitä tapahtui.
huudan ja itken, kun muuhun en pysty.
Tuona yönä en nuku, eikä varmaan ketään muukaan.
Olin lapsi, joka ei tiennyt, ettei kaikissa perheissä ole samanlaista.
Ettei muiden tarvinnut varoa mitä sanoa, etteivät asiat nousseet pintaan."
Muistan, kuinka pelkäsin pimeää. Makasin yksin sängyllä ja tuijotin verhoon muodostuvia varjoja.
En uskaltanut sulkea silmiäni.
Enkä nousta sängystäni, kertoakseni äidille kuinka pelottaa.
Pienenä usein silmät sulkiessani näin kuinka putoan loputtomaan kuiluun.
Värit ja kuviot välkkyivät silmieni edessä.
Joka kerta kun suljin silmäni sama toistui, se piinasi minua pitkään.
Lopulta en uskaltanut enää yrittää, kunnes viimein aina nukahdin.
Tästä piti tulla iloinen hyvänmielen postaus, koska syytä iloon olisi aivan oikeasti.
Valvotun yön aikana muistot vain virtaavat mieleeni, en pysty estämään niitä. Muistoja lapsuudesta, eletystä elämästä.
Minulla on päivien aikana aivan liikaa aikaa ajatella, liikaa aikaa olla yksin.
Syöminenkin alkoi olla jo paremmalla tolaalla. Minä ihan tosi söin, enkä tuntenut ahdistusta tai syyllisyyttä siitä enää.
Kuitenkin kaikki alkaa mennä samaan vanhaan uhkaavasti takaisin. Karttelen peilejä, jotta välttyisin inholta. Puen vaatteet päälleni nopeasti, sillä en halua nähdä vartaloani. Tunnen inhoa itseäni kohtaan, jos en tunne nälkää, sillä nälkä kertoo, etten ole syönyt liikaa. En jaksa palata samaan enää takaisin, mutten voi estää sitä, en voi estää ajatuksiani. En halua ajatella kelloa katsoen, etten voi vielä syödä, koska viimekerrasta on vasta neljä tuntia, en halua katsoa itseäni peilistä inhoten, en halua olla se, joka ei voi käydä ihmisten kanssa ulkona syömässä. En halua olla minä, koska se on liian vaikeaa.
Olen hukassa jälleen, enkä löydä oikeaa suuntaa mihin mennä. Olen vain sulkenut kaikki ovet edessäni ja jäänyt yksin pimeään.
"kulta pieni"https://www.youtube.com/watch?v=QiAtow4GMXI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit muistuttavat, että edes joku välittää ♥