Välttelen kysymystä "mitä kuuluu?", ohitan sen useaan kertaan, ennenkun lääkäri pysähtyy ja katsoo suoraan minuun kysyen vielä viimeisen kerran "Mitä sulle oikeasti kuuluu, viimekerrasta on aikaa"..
Labratulokset oli kunnossa, kaikki oli viitearvojen sisällä.
Huokaisen hiljaa, kropassa ei ole vikaa. Päässä on.
Kysymystulva on valtava, enkä osaa vastata, vaikka lopulta paljastan asian kerrallaan.
Kerroin enemmän kuin ennen. Hiljaa kuiskaten.
Näen lääkärin katseessa surun ja huolen, kun kerron asioiden kärjistyneen.
Paino on tippunut vain kilon.. kilon! Kuinka epäonnistunut olo.. En myönnä, että minulla olisi tiettyä painoa, jota havittelen. Ei olekaan, tahdon vain laihtua, olla pienempi.
"Olen huolissani sun ahdistuksesta ja miten ne ajatukset kuormittaa sun mieltä"
Pidättelen kyyneleitä, en voi enää katsoa silmiin. Sanat takertuvat kurkkuun, joka on aivan kuiva.
Lopulta myönnyn ja nyökkään hiljaa.
Lähete psykiatriselle polille. Syömishäiriö puolelle. Miten?
Miten olen siinä tilanteessa, etten pärjää enää yksin. Kuinka päästin itseni tähän tilanteeseen, etten hallitse enää mitään itse, myönnyin olevani hukassa. Täynnä ajatuksia.
Nyt täytyy vain odottaa.. meneekö lähete läpi ja milloin aika polille olisi.
Onneksi sovimme lääkärin kanssa vielä uuden ajan. Hän ymmärtää. Ehkä täytyy uskaltaa luottaa siihen tosiasiaan, että hän tahtoo auttaa, ihan todella. Ja uskoo mitä sanon. Ei vähättele tai lyttää.
Pelkään vain mitä tapahtuu..
Kiltit, kertokaa kokemuksia psykiatrisesta poliklinikasta. En tiedä lainkaan mitä odottaa.
Ehkä täytyy yrittää elää vain päivä kerrallaan siihen asti, pärjätä.
Yrittäkää tekin pärjätä <3
Itellä on aika paljonkin kokemusta psykiatrisesta poliklinikasta. Oon nyt reilun vuoden käyny sielä ja on ollu kyllä tosi iso apu mun masennukseen. Uskon ja toivon että lähetteesi menee läpi ja saat tarvitsemaasi apua. Olet tärkeä <3 muista se
VastaaPoistaKiva kuulla, että siitä on ollu sulle apua, toivottavasti vielä mullekin joskus.
PoistaKiitos sinulle, ihana että välität <3
Mä kävin vajaa pari vuotta psyk. polilla. Lääkäreistä osa oli vähän rasittavia (osa taas ihan huippuja), mutta eipä niitä tarvinnut usein nähdäkään, vain jos lääkitystä haluttiin muuttaa. Kaikki muut polin työntekijät olivat aivan ihania, jaksoivat aina tsempata ja kuunnella, kukaan ei lytännyt. Kävin yksilökäyntien lisäksi tosi monissa ryhmissä, joissa oli aina useampi vetäjä, niin tulivat melkein kaikki polin työntekijät tutuiksi :)
VastaaPoistaPolista oli mulle ihan älyttömästi apua, tuskin olisin enää tässä, jos en olisi sinne päätynyt.
Tsemppiä, toivottavasti Sinäkin saat polilta apua! :)<3
Ihana kuulla et sulla on hyviä kokemuksia polilta ja et siitä on ollu sulle apua :)
PoistaTulee olo, et ehkä on ihan hyvä jos pääsen sinne.. jospa tää tästä sitten vähän helpottais.
Kiitos paljon! <3
Mulla jäi se välinpitämätön kokemus, etten jaksa enää edes välittää... Toivottavasti sulla menisi paremmin.
VastaaPoistaNiin... ja toivottavasti säkin saisit vielä ansaitsemaasi apua
PoistaKävin vuosia nuorisopsykiatrian poliklinikalla ja nyttemmin olen siirtynyt aikuispsykiatrian polille ja molemmista on lähes pelkästään hyviä kokemuksia. Henkilökunta on ollut asiallista ja koen saaneeni paljon apua tässä vuosien mittaan. Uskon, että sinäkin tulet hyötymään hoidosta. Voimia <3
VastaaPoistaKiva kuulla et sullakin on hyviä kokemuksia!
PoistaToivon niin.. muuten en tiedä mitä teen.
Kiitos ja voimia sinulle myös <3