Sain ajan psykiatriselle akuuttipoliklinikalle muutaman viikon päähän. Pelottaa.
Äitikin tietää, että menen. En tiedä mitä ajatella, en tiedä mitä äiti ajattelee. Kaikki on sekaisin ja tuntuu että minua vain riepotellaan tuulessa. Kellun mukamas turvallisesti veden pinnalla, mutta painun äkisti pohjaan. Soljun mukana elämässä joka menee kokoajan enemmän sekaisin.
Ehkä kaikki vielä joskus todella on toisin. Muuta ei voi toivoa.
Matka sinne on pitkä, mutta ensimmäinen askel täytyy uskaltaa ottaa. Toivon että minäkin uskallan.
"And if you fall, i'll get you there
I'll be your saviour from all the wars
that are fought
inside your world
Please have faith in my words"
-Eminem-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit muistuttavat, että edes joku välittää ♥