"I used to be so full of life, so bubbly and
happy. I loved my life.
I miss that girl. I miss that life.
I'm just a shadow of what I used to be
many years ago.
I lost it. I lost myself."
Yksi kerrallaan menetin kaiken. Kaiken sen minkä olin ympärilleni rakentanut. Opiskelu, ensimmäinen oma koti, harrastuksia, ystäviä, usko tulevaan ja omaan pärjäämiseen... pala kerrallan ne haihtuivat pois ja jäljelle jäi vain tieto siitä että olen vakavasti sairas. Olin takaisin vanhempieni nurkissa, kuten olen vielä tänäkin päivänä. Nyt minulla on vain sairauteni. Ja tunne, että olen aivan yksin.
Tänään on vaikeaa, ahdistaa, huimaa ja päässä humisee. Olen yksin kotona ja tuntuu etten saa otetta mistään, olen levoton. Otan tarvittavia, jotka eivät helpota oloa tarpeeksi.. turhauttaa.
Mulla on oirekuva muuttunut osastojaksojen jälkeen, kun mun uudet lääkkeet on helpottanut joitain aiemmin olleita oireita. Muttei tää oo yhtään sen parempi, pelottaa.
Tällä hetkellä häiritsivimmät oireet on: sh oireilu, pää on ihan sumussa, jokapäiväinen pääkipu, irrallinen/epätodellinen/outo olo, pää joko ihan täynnä tai oon aivan turta ja tyhjä olo. Usein tekee vaan mieli hakata päätä seinaan tai painaa käsiä kasvoja vasten.
Välillä tuntuu myös että ympäristö on aivan sumussa tai en havainnoi/tajua normaalisti mitä mun ympärillä tapahtuu, oon niin syvällä jossain mun mielessä. Mulla on ollut myös aistiharhoja. Tuntuu että oireita on niin paljon, ettei ikinä tiedä millainen olo on.
"Tuulen vire kasvoillani
haukon happea, että saisin keuhkoni
täyteen ilmaa, että voisin vihdoin
hengittää
Pitelen päätäni kun ajatusvirta
saa maailman pyörimään ympärilläni
On niin epätodellinen olo
Haen turvaa kaikesta mistä saan kiinni
mutta ote lipeää
Kun olen aivan loppu, vailla voimia
kannatella itseäni pystyssä enää
Hento tuulenvire tarraa kiinni ja
vie mukanaan pyynnön
"Auttakaa kun en jaksa enää"
♥ et oo yksin, oot mielessä paljon ♥
VastaaPoista