"You could still be,
what you want to,
What you said you were,
when I met you."
what you want to,
What you said you were,
when I met you."
Heiaan itseäni hiljaa edestakaisin.
Käsittämätön paha olo tunkeutuu minuun,
asettuu rintaan,
saa koko kehon vapisemaan ja sumentamaan silmäni kyyneleillä.
Tiskatessa astiat tippuvat altaaseen
En kestä pahan iskuja.
Olen aivan loppu,
en ole jaksanut edes kirjoittaa.
Tiistai aamu
Olen melkein myöhässä. Juoksen rappuset ylös, nimeäni huudellaan jo. Riisun takkini ja käännän sinulle selkäni. Yritän rauhoitella itseäni, hengitän syvään, kiskon neuletta paremmin ympärilleni. Viimeinen ajatukseni on "pakko".
Lääkäri on ammattimainen, mukava ja vaatii minua vastaamaan. Odottaa niin kauan, että saan vihdoin suuni auki. Joudun makaamaan sängylle, vatsaani painellaan ja ainoa ajatus sillä hetkellä on inho. "Varmasti lääkäri ajattelee, kuinka löysä mun vatsa on."
Uskalsin paljastaa asioita enemmän kuin uskoinkaan. Asiat menevät eteenpäin. Joudun kaikkiin mahdollisiin verikokeisiin, lääkäri haluaa entisen terveydenhoitajan kirjoittamat paperit itselleen. Tuloksia ja papereita käydään läpi ensi kerralla. Ja puhumme syömisestä. Olen kuitenkin helpottunut. Minua ei tyrmätty, ei naurettu tai käännetty selkää. Minua ei jätetty yksin, ensimmäistä kertaa ikinä.
Silmissä sumenee ja kaadun lattialle.
Sydän lyö rinnasta läpi, haukon henkeä ja
katselen silmissä välkkyviä valoja.
Lihaksiin sattuu, enkä jaksa enää,
mutta mikää ei riitä.
Tuntuu niin pahalta, enkä osaa edes itkeä.
Jos vain voisin,
olla niin pieni ja kevyt.
Ettei minusta saisi otetta,
askeleitani ei kuultaisi.
Olisin vapaa,
kaikesta siitä tuskasta.
Kohta on joulu, enää pieni hetki. Tämä on erilainen kun aikaisemmin, elän omaa elämää. Oman pienen mieleni sisällä. Minulla on uusi ystävä, vihollinen, joka rakastaa ja tuhoaa. Haluaa minusta täydellisen, vaikkei sellaista olekaan. Minua pelottaa. Näen itseni valtavana, en voi sydä, en saa. Pakko liikkua, tuntea polte. Pakko sulkeutua kylpyhuoneeseen, saada kaikki ulos kyyneleiden mukana. Ja minullahan on kontrolli, niin sanotaan. Silti ote lipsuu jokaisella askeleella, jokainen askel on taistelu, jokainen hetki on taistelu oman itsensä kanssa. Olen vain tyhjää ja silti aivan täynnä ajatuksia. Jokainen ajatus käy syömisen kautta, enkä voi muuta. Se hallitsee, on saanut minusta lujemman otteen, kun haluan myöntää. Enkä voi päästää irti, sillä haluan täydellisyyttä.
Soljun unen ja valveen rajamailla.
Nälkä kurnii vatsassa, ei anna nukkua.
Viimeinen, mitä muistan on kuiskaus
"tänään onnistuit"
En tiedä enää mikä minun on. Lääkäri sanoi, että luki mielialatestini tulokset, eikä pitänyt kaikista vastauksistani.Tuijotan käsiini, en osaa vastata mitään. "Olet surullinen ja apea"
En kai. Elämä hymyilee, kaikki on päälle päin paremmin kun hyvin. Silti hetkittäin romahdan, enkä jaksa enää nousta tavoittelemaan huippua. "Näetkö itsesi lihavana"
En aio vastata, odotan uutta kysymystä, joka on vieläkin vaikeampi. "Oletko oksentanut, tms."
Hän pyytää miettimään, josko varattaisiin aika psykologille. En uskalla sanoa mitään, yritän pitää itseni koossa. En saa itkeä, näyttää kuinka heikoilla todellisuudessa olen. En hallitse enää mitään, minua hallitaan, viedään narusta vetäen eteenpäin. Painetaan maahan, ja kiskotaan perässä. Saan haavoja, jotka eivät näy päälle päin. Tekisi mieli tuoda ne esiin, päästää paha minusta ulos veren mukana.
Hei, rakas ystävä, anteeksi kun en ole ilmoitellut itsestäni yhtään. Mutta joka päivä aattelen siuta.
VastaaPoistaAnna lääkärin auttaa. Käy psykologilla, jos lääkäri sitä ehdottaa. Älä yritä piilottaa itseäsi, sillä lääkäri auttaa ja korjaa siuta, kunhan sie päästät lähelle. Se on vaikeaa.
Itse käyn psykologilla ja lääkärillä. Itseasiassa olen käynyt jo kahdella. Syön mielialaa tasoittavaa psyykenlääkettä, joka auttaa. En miekään tiedä, mikä miuta vaivaa, mutta olo on huomattavasti parempi.
Toivottavasti siun olo paranee sen myötä, että saat terveydenhuollosta tukiverkostoa kasattua.
Olet ihana ♥
Ihana kuulla susta. Ihana kuulla, että oot uskaltanut ottaa avun vastaan ja sun olo helpottaa. Ansaitset pelkkää hyvää.
PoistaYritän ottaa avun vastaan vaikka pelottaa. Oon väsynyt tähän kaikkeen, niin pakko yrittää muuttua pienin askelin.
Kiitos ihana ♡
Tää on hirveän pelottava teksti, mutta onneksi hait apua. Joulu tuntuu olevan tosi monelle suurta ahdistuksen aikaa. Se on oikeastaan kamalaa. Ei tarvitse edes potea syömisongelmista poteakseen ahdistusta siitä, että syö hyvää perinneruokaa tärkeiden ihmisten keskuudessa. Ja sitten tammikuussa tulevat kaikki kaalikeittokuurit ja rasvanpolttojumpat, ja normaalipainoisetkin saavat tuntea itsensä taas lihaviksi. Käyn aina vuoden alussa läpi painoahdistusta, vaikka olen normaalipainoinen ja itseni kanssa enimmäkseen sinut.
VastaaPoistaMutta hyvä kumminkin, että menit lääkärille. Kannattaa myös ottaa psykologiajat vastaa. Siellä voidaan sitten tarkemmin miettiä, mistä sun hätä kumpuaa ja pohtia rauhassa jatkotoimenpiteitä. :)
Anteeksi, en halua pelotella teksteilläni, ehkä mun ajatukset vaan on aika pelottavia. Tiedostan sen itsekkin.
PoistaSe on surullista niin, miten joulusta, ihanasta perhe juhlasta on tullu monelle, niin myös mulle osin todella ahdistava asia. Ei muuten, mutta syömisten takia. Ei sen pitäis olla niin.
Kiitos sulle, kyllä mä yritän ottaa avun vastaan ja meen sinne psykologillekkin jos lääkäri sitä suosittelee. Pelot täytyy voittaa joskus, en tiedä onko mun hetki vielä, mut aion edes yrittää..