Täällä vielä

En oikeastaan tunne yhtään mitään. Kadotin kyyneleeni jälleen.
Silti löydän itseni kahdelta yöllä pieneltä kippuralta poskillani nämä kyyneleet.
Ne valitsevat hetkensä itse.

Vihaan itseäni niin paljon. En ymmärrä, miksi olen niin paljon huonompi kuin muut?

Kaikki on sumussa,
kaikki on lukittujen ovien takana,
liian kaukana minusta.
Jokainen askel on raskas,
jaloissa ei ole voimaa.
Vain hento tuuli työntää eteenpäin,
mutta sekin hiipuu vähitellen.
Ja minä kaadun,
kun en pysty enää.
Kuiskaan vain hiljaa "auta",
muttei se ota enää ilmaa alleen,
vaan jää päälleni roikkumaan.
Ja peittää alleen.

En osaa enää kirjoittaa, en tiedä mitä sanoa.
Tulin vain kai ilmoittamaan, että olen täällä vielä.
Pysykää ihanat vahvoina <3
Minäkin yritän.