On niin hyvä olla että naurattaa.
Aivan kuten aina pienenä. Nauroin kun tunsin itseni niin onnelliseksi, etten voinut pitää sitä iloa enää sisälläni.
Viime kerrasta on niin kauan. En muista koska olisin tuntenut oloni niin hyväksi.
Pitkästä aikaa vietimme äidin kanssa aikaa yhdessä. Matkustin kotiin ettei äidin tarvitse olla yksin.
Jaamme yhdessä rakkauden kirjoihin ja lukemiseen. Kävimme kirjamessuilla ja syömässä yhdessä. Edellisenä iltana katsoimme elokuvaa ja makasin äidin kainalossa. Oli niin pakahduttavan hyvä olla. Silityksiä, kosketusta. Kaikkea sitä mitä olen kaivannut. Olen ikävöinyt näitä hetkiä äidin kanssa.
Kouluasiat painavat päälle, mutten halua antaa stressin painaa minua alleen. Yritän unohtaa ja sulkea koulun pois mielestä. Nyt haluan vain tuntea olevani onnellinen, nautin siitä niin paljon kun voin. Äiti peittelee minut kuin pienen lapsen, antaa pusun poskelle ja kysyy "laitanko oven kiinni vai jätänkö sen auki?" Aivan kuten silloin joskus.
Halusin vain jakaa tämän onnen tunteen kanssanne ja sanoa, että pitäkää niistä rakkaista kiinni. Antakaa äidin pussata ja isän halata vaikka olisitkin jo aikuinen. Ja halaa sitä veljeä joka työntää joka kerta pois, koska ei osaa halata omaa siskoa. Pitäkää heistä kiinni <3
Ihana ♥ Kuulostaa ihanalta. Ja iso halaus täältäkin ♥
VastaaPoista[oltaisiin ehkä voitu nähdä siellä kirjamessuilla (oliko mukavaa muuten?), olin ite menossa myös, mutta kyyti petti ja jouduin jäämään kotiin... :(( ]
Voi harmi! Olisi ollut ihana nähdä <3
PoistaOli mukavaa, oltiin siellä monta tuntia ja olisin voinu vaan haalia kirjoja syliin :) meijän on ihan pakko nähdä jossain vaiheessa, ihan pakko! Tuut mun luo vaikka^^