just put your arms around me
and tell me you´re here."
Minulla on elämässäni henkilö, joka ymmärtää minua kuin avointa kirjaa. Kosketuksesta, puolittaisesta katseesta, ilmeestä, sanoista. Kaikki se kertoo hänelle minusta miljoonia asioita, jotka voin muilta peittää. Häneltä en voi salailla mitään, en mitään, sillä se ei vain onnistu. Henkilö on rakas poikaystäväni V.
Vietimme yhdessä taas yhden ihanan viikonlopun. Melkein kuitenkin pilasin kaiken.
Olin ilkeä, vaikkei syytä sille ollut.
Olin vain jostain syystä aivan loppu ja lopulta patoutuneet kyyneleet eivät suostuneet enää pysymään piilossa. Vuodatin kyyneleeni V:n edessä, ensimmäistä kertaa. Näin kyyneleideni lävitse surun myös V:n silmissä, olen pahoillani, jos satutin sinua. Pyyhit kyyneleeni ja otit turvaan kainaloosi. En tiedä, mutta ehkä tuo ilta lähensi meitä entisestään. Näytin itsestäni sen hajalla olevan puoleni, sen joka pyytää edelleen apua, mutta jota piilottelen ihmisiltä.
En voisi toivoa parempaa poikaystävää, se on ainoa mitä haluan sanoa.
Pyysin V:tä kirjoittamaan blogiini pätkän hänen ajatuksistaan. Pieni osa kaikesta tästä, mutta hänen näkökulmastaan. Tässä V:n kirjoittama teksti muuttamattomana.
"Oon aika ajoin todella huolissani koska keijupieni ei aina edelleenkään puhu (ainakaan heti) jos jokin vaivaa ja ihmettelen usein kun nään kuitenki että joku vaivaa. Ymmärrän kyllä että se on vaikeaa, vaikka en ite voikkaan ymmärtää miltä tällasen asian kanssa painiminen tuntuu. Usein nukkumaan mennessäki mietin miten keijupieni jakselee ja samoin töissä päivisin ja joskus sillonki vaikka ei olis ollu mitään ongelmia. Varmaan jonkin verran huolehdin liikaakin välillä, mutta vaan sen takia että keijupieni on mulle niin tärkeä. Oon usein sanonu että pitäis hakea apua ja ettei siinä oo mitään hävettävää, vaan siihen pitäis suhtautua niinku mihin tahansa muuhunki mihi lääkäriltä haetaan apua. Monesti keijupieni pyytelee anteeksi sellasista asioista mistä ei mun mielestä oo mitään anteeks pyydettävää ja syyttää itseään sellasista asioista mihin ei ole milläänlailla syyllinen. Moni asia on kuitenki menny parempaan suuntaan. Keijupieni kävi talvella/keväällä terkkarilla useasti ja viiltely on jääny melkeenpä kokonaan pois. Toivon ihan valtavasti ettei uusia jälkiä enää tulisikaan. Oon valtavan ylpeä siitä miten sitkeästi keijupieni on saanut muutettua monia asioita parempaan suuntaan. Hän on ottanut selvästi hommakseen tulla kokonaan kuntoon ja aion tukea siinä niin hyvin kun vaan osaan. Meillä on menny koko tämän ajan suhteessa hyvin ja oon ihan varma että menee jatkossakin. joskus on pientä erimielisyyttä niinkun kaikilla muillakin, mutta ne on aina sovittu hyvin nopeaa ja oon usein huomannu ite olevani väärässä. Keijupieni on fiksu vaikkei sitä aina myönnäkkään. Oon todella onnellinen että me ollaan yhessä enkä vois kuvitellakkaan olevani kenenkään muun kanssa. Ainiin ja tosiaan vaikka tällasia masennus/syömisongelmia välillä onkin nii ylivoimasesti suurin osa ajasta me ollaan iloisia ja jutellaan kivoista asioista.
Tässä nyt oli vähä mun mietteitä ja niinkun näkyy niin keijupieni on huomattavasti lahjakkaampi kirjoittaja ku minä mutta oonpahan nyt ainaki jotain tuhertanu. Ja oon mahdottoman ylpeä mun tyttöystävästä siinäkin asiassa.
Ihanat ♥
VastaaPoistaHei rakas ystävä, ei siinä ole mitään pahaa jos näyttää toiselle sen rikkinäisen puolensa, varsinkin jos on noin ihana Toinen, kirjoituksesta päätellen (ja muutenkin).
Se ei ole helppoa, tuntuu että pitää valita pienempi paha; satuttaako ettei kerro mitään vai satuttaako kun kertoo mitä oikeasti sisällä on. Mutta hei, voin sanoa että avoimuus vähintään yhdelle rakkaalle ihmiselle joka oikeasti haluaa kuunnella - se puskee elämässä eteenpäin, vaikka vastaan tuuleekin kovaa [et vaan lähde lentoon tuulen mukana niinkuin Nasu, koska joku pitää siun kädestä kiinni matkalla].
Kuten itekin sanoit, kaikki alamäetkin lujittaa teitä tiukemmin yhteen: älä siis mieti ylivoimaisesti pilaavasi kaiken tai olevasi vaivaksi. Se ihminen rakastaa siuta ja haluaa että oot kunnossa ja että siulla olisi kaikki hyvin.
Että mie toivon siulle iiiiiiiiiison halin ja onnea, toivoa ja rakkautta nääääääääääääääää... ... .... ... ... ...äääääääin paljon. Oot ansainnu sen ja paljon enemmänkin.
En tosiaan tiedä miksi sanoin näin paljon, koska tiedät sen kaiken jo itsekin.
Ps. Ihanat ♥
Pps. Iso kiitos kirjalistasta, ihan mahtava lista! :))
Voi sinua ihana, sun kommentti sai mut hymyilemään.
PoistaTotta että tiedän nuo sanomasi asiat itsekin, mutta ehkä vaan tarvitsen jonkun välillä muistuttamaan mua kaikesta siitä. Oot ihana kun vaivauduit kirjoittamaan noin pitkän kommentin, se piristi mun päivän ihan täysin! Kiitos! ♥
Ja kiva että tykkäät kirjalistasta, pitäisi lisätä siihen taas muutama kirja lisää kun olen lukenut taas. Ja aion tehdä pyytämäsi postauksen suosikki (tai pitämistäni) kirjoista vielä kunhan kerkiän. :)
Iso halaus sinulle! ♥