Muutoksia

Hyvä olo läikähtää sisälläni.

Työnnän pahan pois ja otan hyvän vastaa.

Vihdoin hyvä on vahvempi kahdesta, voittaja.

 

On kulunut pitkä aika.

On tapahtunut paljon ja kerrankin voin sanoa että enemmän positiiviseen kuin negatiiviseen suuntaan.
Kaikista merkittävin muutos ja asia on opiskelupaikan saaminen.

Se on parasta mitä minulle on aikoihin tapahtunut!
Syksyllä alkaa koulu uudella paikkakunnalla ja tästä seuraa muutto aivan ikiomaan kotiin.

 Nyt on ahkera asunnonetsintä menossa.

 

Elämässäni tapahtui jotain. Mielessäni tapahtui jotain ja sen vaikutus kesti pidempään kun uskalsin toivoa. Hetken olin aivan kuten ennen ongelmiani. Olin täynnä iloa ja energiaa! Olin se vanha minä jota niin kovasti aina kaipaan. (Nyt tiedän että se on siellä jossain)
Näitä hyviä hetkiä ja päiviä varjostivat vaikeat yöt. En tiedä mistä ne johtuivat mutta nukahtamisvaikeuteni tulivat takaisin ja ahdistus ja itkuisuus palasivat. Se kaikki aiheutti päivisin väsymystä mikä toi kierteen vähitellen takaisin. Olen edelleen paremmassa kunnossa kun aikoihin, mutten niin hyvässä kuin voisin olla. Hetkittäin ahdistus valtaa minut enkä ole löytänyt sille vielä syytä.

 

 

 Samaan aikaan kun psyykkisesti voin paremmin fyysinen kuntoni ja oloni huononivat hetkessä. Päänsärky palasi sillä niskani ovat aivan jumissa. Yhtenä iltana en pystynyt istumaan enää kunnolla lainkaan kun selkäni oli niin kipeä. Kipu hohkasi koko oikealle puolelle keskivartaloa ja vain makasin sohvalla kun muuta en voinut. Olen hetkittäin täysin voimaton ja käteni ja jalkani tärisevät välillä syyttä. Tosin en tiedä johtuuko tämä helteestä mutten jaksa uskoa että se olisi ainoa syy.

 

Mieleni on  ristiriitainen syömistä kohtaan.

Ystäväni sai tietää laihtuneeni ja paljastin hänelle osan ajatuksistani, joita hän sanoi täysin sairaiksi. (Vaikken edes kertonut kaikkea).

 Hän oli hetken todella huolissaan ja saarnasi minulle (täysin ansaitusti),

 kuinka tuhoan itseni ja läheiseni syömisvammailullani.

Hän sanoi kuitenkin jotain mikä herätti minut sairaista ajatuksistani,

"minä ja V emme ole tarpeiksi tärkeitä sinulle, jos valitset mieluummin laihuuden ja sairauden meidän sijastamme".

Menin täysin mykäksi, en kyennyt sanomaan mitään.

Olenko valmis luopumaan rakkaimmistani laihuuden tähden,

sillä he eivät aio tukea minua sairaissa ajatuksissani. He eivät halua että kadotan itseni,

kuihdun maailmasta pois tai vaihtoehtoisesti menetän elämästäni vuosia

(ja samalla opiskelupaikkani) letkuissa osastolla.

En halua valita sairautta, haluan valita elämän ja rakkaani osaksi sitä.

 

 

Tästä "heräämisestä" huolimatta kamppailen syömisteni kanssa edelleen päivittäin. (Mikään ei vie pois tyytymättömyyttä kehoani kohtaan) Myönnän että syön tällä hetkellä huomattavasti enemmän kun jokin aika sitten ja se on vaikeaa. Se saa minut ahdistumaan ja itkemään. Yritän syödä säännöllisesti, mutta silti huomaan yhä ajattelevani etten voi syödä vielä kun viime kerrasta on vasta niin ja niin vähän aikaa. Vaa'alla en uskaltanut käydä yli kuukauteen, mutta vihdoin uskaltauduin ja yllätyin kun painoa ei ollut tullut lisää. Mistäköhän se johtuu vaikka syön enemmän?
Nyt etenen hiljalleen ja pala palalta eteenpäin. Tällä hetkellä yritän muokata kroppaani terveellisemmin menetelmin. Ainakin kovasti yritän ja saan ystävältäni ja V:ltä täyden tuen yritykseeni saavuttaa terveemmän elämän.

 

Don´t start your day

with the broken pieces

of yesterday.

Every day is a fresh start.

Each day is a new beginning.

Every Morning we wake up

is the first day

of our new life.

 

Olen todella innoissani omasta tulevasta kodistani. Silti pelkään tulevaa. Miten pärjään yksin? Miten kestän yöt yksin? Miten saan itseni syömään tarpeeksi kun ruokailut on helppo ohittaa kun ketään ei vahdi? Miten saan liikunnan pysymään kohtuullisena? Pyörittelen kysymyksiä mielessäni ja lietson pelkoa sisälläni. Täytyy ymmärtää mikä on tärkeää ja minkä vuoksi kannattaa taistella. Täytyy purkaa mieli ja karsia sieltä turha ja paha pois, tehdä tilaa kaikelle uudelle ja positiiviselle.

 

Täytyisi vain antaa elämän rullata eteenpäin ja luottaa, että elämä kantaa. Kaikki on vain nyt niin hyvin. Minulla on vielä n. kuukausi lomaa jäljellä, jonka aikana lepään ja kerään voimia sekä yritän saada syömiseni normaalille tasolle. Sitten muutto ja uuden opiskelun aloitus. Nyt on tunne, että pääsen elämässäni oikeasti eteenpäin ja kaikki järjestyy.

 

Päämääräsi on tulevaisuudessa.

Sinne vievät askeleet

sinun täytyy ottaa tänään

 

Asiaa olisi kamalan paljon mutta en muista kirjoittaa kaikkea kerralla. Toteutan postaus ehdotuksianne ja pyyntöjänne mahdollisimman pian kunhan pääsen kirjoitus rytmiin taas takaisin. Kadotin sanani taas hetkeksi, mutta aion kaivaa ne jälleen esiin ja suoltaa tekstiä useammin. Menneinä viikkoina olen hukuttanut mieleni lähinnä kirjoihin joita kahdessa viikossa luin viisi. Ehkä palautan itseni nyt todellisuuteen ja annan sanojen virrata ulos mielestäni.